Syrjäkylät arjessa ja mielessä

Maarit Sireni, yliopistotutkija

Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto

Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen pitkittäistutkimus kahdesta pohjoiskarjalaisesta kylästä, Sivakasta ja Rasimäestä, on saanut jatkoa. Teos Kotona, kylässä, liikkeellä on viides raportti tutkimussarjasta, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1973. Sen jälkeen näitä Valtimon syrjäkyliä on tarkasteltu eri näkökulmista noin kymmenen vuoden välein.

Uusimmassa tutkimuksessa pohditaan, miten liikkuvuus määrittelee ihmisen suhdetta paikkaan ja vaikuttaa kylien kehitykseen. Liikkuvuus ei sinänsä ole uusi ilmiö, sillä toimeentulon hankkiminen maaseudulla on tyypillisesti edellyttänyt liikkumista. Uutta on se, että ihmisillä on nykyisin paremmat mahdollisuudet olla läsnä ja elää elämäänsä useassa paikassa samanaikaisesti.

Tutkimusprosessin aikana kylät ovat käyneet läpi rajun rakennemuutoksen ja muuttuneet merkittävästi. Kun 1960-luvulla kylissä asui yhteensä lähes 700 ihmistä, on vakituisia asukkaita nykyisin alle 70. Väen vähetessä kylistä ovat hävinneet kaikki palvelut kuten koulut, kaupat sekä myymälä- ja linja-autovuorot.

Sivakan kylän fyysisistä tunnusmerkeistä ovat jääneet jäljelle vain tiheän pajukon keskellä rappeutuva koulurakennus sekä muutama asumus pusikoituneen tien varressa. Rasimäessä kylämäiseen rakenteeseen viittaavat yhtenäinen peltoaukea, kyläyhdistyksen yhteinen tulentekopaikka ja ortodoksisen siirtoväen aikoinaan rakennuttama tsasouna.

Vaikka materiaaliset kylän merkit ovat vaivoin havaittavissa, Sivakka ja Rasimäki jatkavat olemassaoloaan arkisina elinympäristöinä, muisteltuina kotipaikkoina ja sukujen merkityksellisinä kiinnekohtina. Tilastoitujen vakituisten asukkaiden lisäksi kylissä vierailee entisiä kyläläisiä, heidän jälkeläisiään sekä muita pistäytyjiä, joilla ei ole henkilökohtaista sidettä kyliin ja niiden ihmisiin. Heihin lukeutuu luontoharrastajia, marjastajia, metsästäjiä ja kausityöläisiä. Erityisesti kylät vetävät kuitenkin puoleensa niitä, joiden juuret ovat näissä paikoissa.

Rasimäessä juurien arvostus näkyy siinä, että sotien jälkeen rakennetut rintamamiestalot ovat enimmäkseen säilyneet samojen sukujen omistuksessa. Rasimäen etäkyläläiset pitävät huolta taloistaan ja kylästään, joka on olemassa paljolti heidän toimintansa tuloksena. Kylä erottuu kyläksi sekä oman nettilehden että kylän internetsivujen perusteella. Sen sijaan Sivakkaan ei ole muodostunut vastaavanlaista virtuaalista yhteisöä, vaikka Sivakalla voisi alkuperäisen väkilukunsa perusteella olla yhtä laaja toimeliaiden etäkyläläisten joukko kuin Rasimäellä.

Monipaikkaisten ja liikkuvien ihmisten yhteiskunnassa Rasimäki näyttää pärjäävän paremmin kuin Sivakka, vaikka molempien kylien liepeillä liikkuu monipuolisesti vanhoja ja uusia kävijäryhmiä. Pelkkä pistäytyminen ympäröivissä luontokohteissa ei siis riitä kylien piristysruiskeeksi. Liikkuvuuden lisäksi tarvitaan pysähtymistä, sitoutumista paikkaan ja halua toimia kylän tai yhteisön osana. Entinen metsätyömieskylä Sivakka ja siirtokarjalaisten asuttama Rasimäki eroavat tässä suhteessa merkittävästi toisistaan.

Julkaisutiedot:

Kotona, kylässä, liikkeellä. Sivakka ja Rasimäki arjen ja mielen tiloina.

Tutkijaryhmä: Pertti Rannikko, Maarit Sireni, Päivi Härkin, Hannu Itkonen,

Seppo Knuuttila, Maria Lähteenmäki, Jukka Oksa ja Mikko Simula.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1426.

Helsinki 2016. 253 s.