Kasvualalle opiskelemassa

Marko Haakana

toiminnanjohtaja
Soroppi ry

Palasin syyskuussa koulunpenkille. Aloitin "ekaluokkalaisena" Karelia-ammattikorkeakoulun Ikäosaamisen koulutusohjelmassa Joensuussa. Opinnot johtavat sosiaali- ja terveysalan ylempään korkeakoulututkintoon.  

Hakuvaiheessa keväällä suorastaan innostuin. Aivan kotikulmilla olisi tarjolla ainutlaatuinen koulutus. Siinä yhdistyisi monta asiaa: haluni kehittää ja monipuolistaa omaa osaamista, uudet näkökulmat ja ikäosaamisen tulevaisuusorientaatio. Lisäksi halusin hakea tiedollista vastavoimaa syrjivälle asenneilmapiirille ja lyhytnäköisille, hetken huumassa tehdyille yhteiskunnallisille leikkauksille. Kylläpä kelpaisi!

Koulutiellä olen monessakin mielessä uuden edessä. Edellisestä opiskelukerrasta sujahti 15 vuotta ja sairaanhoitajan tutkinnosta peräti 19 vuotta. Työelämä, vapaaehtoistoiminta eri järjestöissä, perheasiat, politiikka ja muut omat harrasteet imaisivat tuossa välissä tiiviisti mukaansa.

Koulutushistoriassa ylempi amk-tutkinto on vielä varsin uutta. Ikäosaamisen koulutus vielä uudempaa. Suomessa ainoastaan Karelia-amk:ssa on sitä tarjolla. Ensimmäinen ryhmä aloitti syksyllä 2015 ja oma ryhmäni syksyllä 2016.

Koulutien vaaranpaikat tarkistin etukäteen, jotta polkupyörämatka kodin ja koulun välillä sujuisi turvallisesti. Repun, penaalin, kirjoitusvälineet ja mapin hankin hyvissä ajoin etukäteen. Jälkiviisaana voisi nyt todeta, että tabletteja, iPad-sovelluksia tai muuta kannettavaa tietotekniikkaa olisi pitänyt ostaa. Sähköiseksi on mennyt tunnelma tältä osin.

Ikäihmisten määrä kasvaa niin kansainvälisesti, valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona 65-vuotiasta, ja määrä kasvaa yhä. Suhteellisesti ottaen pohjoiskarjalainen väki on iäkkäämpää kuin muualla maassa. Ikääntyminen on varma kasvuala Pohjois-Karjalassa!

Ikäosaamista tarvitaan kaikkialla, ei pelkästään sosiaali- ja terveysalalla. Se on tärkeää niin yhdyskunta-, liikenne- ja vaatesuunnittelussa kuin järjestötoiminnassa tai kulttuuri- ja liikuntatarjonnassa.

Ikäosaamisen opintoja on nyt takana parisen kuukautta. Ikäosaamisen ajattelutaajuus on selvästi asettumassa omalle kanavalleen. Opetuksen, kirjojen ja lehtien lisäksi oppia saa puolin ja toisin opiskeluryhmästä. Työ- ja harrastetaustastani johtuen voin jakaa tietoa köyhyyteen, yksinäisyyteen, päihteisiin ja mielenterveyteen liittyvistä asioista. Kaikkiin näistä ilmiöistä ei taida löytyä käsitteellistettyä tietoakaan.

On tärkeää pysähtyä pohtimaan ikäihmisten erilaisia hyvinvoinninvajeita. Olisi aikaa harrastaa, muttei rahaa siihen. Seutuopiston maksu, teatterilippu, musiikkiesitys - liian kallis arjesta nipistettäväksi. Ostaako kaupasta leipää vai apteekista terveyden ja toimintakykyisyyden kannalta tärkeät lääkkeet, kun molempia ei voi valita? Matkustaako linja-autokyydillä vierailulle katsomaan lapsenlastaan toiselle paikkakunnalle vai ostaako lämmintä vaatetusta talven varalle? Minne hakeutua yli 65-vuotiaana mielenterveyskuntoutujana? Entä jos hoitamaton, ehkä tunnistamatonkin, päihdeongelma vaivaa?

Mielekkään, turvallisen ja mahdollistavan vanhuuden tulee kuulua kaikille.