tiistai 25. huhtikuuta 2017

Rohkeutta teknologian käyttöönottoon kotihoidossa

Jaana Nykänen työskenteli hyvinvointiteknologia-asiantuntijana Joensuun kaupungilla IkäOTe-Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hankkeessa. Nyt hän työskentelee kehittämisasiantuntijana Siun sote, AVOT-hankkeessa.


Yhteiskunnan tahtotila on, että ikäihmiset asuvat omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Teknologian tarjoamia mahdollisuuksia kotona asumisen tukena ei vielä hyödynnetä riittävästi.
Teknologiaa on monella paikkakunnalla kokeiltu, mutta kokeillut ratkaisut eivät ole jääneet käyttöön. Päätöksen tekijät kaipaavat euroina osoitettavia hyötyjä. Kaikkia hyötyjä ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida rahallisesti tai vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Voidaanko nämä hyödyt jättää huomiotta?
Kokeilimme IkäOTe – Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologia -hankkeessa Joensuun kaupungin kotihoidossa turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä teknologisia ratkaisuja ikäihmisten kotona asumisen tukena.
Uudenlainen ovisensori ja lääkeautomaatti vähensivät turvapalvelun ja kotihoidon käyntejä. Käyntien väheneminen toi organisaatiolle selviä taloudellisia hyötyjä. Ovisensori myös salli muistisairaalle henkilölle käynnin postilaatikolla tai oven raosta hapen haukkaamisen ilman, että heti oven avaamisesta aiheutui hälytys ja turvapalvelun tarkastuskäynti.
Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti ihmisen koko hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Lääkeautomaatin kautta saatavalla säännöllisellä ja oikea-aikaisella lääkityksellä on hyvin samankaltaiset vaikutukset. Ja mikä vaikutus mielen hyvinvointiin onkaan sillä, että monissa asioissa apua tarvitseva iäkäs ihminen ottaa lääkkeensä itsenäisesti.
Paikannuslaitteen kokeilun jälkeen on Joensuussa ollut mahdollista lainata paikannuslaite maksutta koekäyttöön. Muistisairaiden henkilöiden läheiset ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta. Monet ovat myös hankkineet paikannuslaitteen omaksi kokeilujakson jälkeen. Laite mahdollistaa muistisairaalle henkilölle itsenäisen liikkumisen ulkona. Samaan aikaan läheinen voi huoletta pistäytyä vaikka kaupassa. Läheisen huolen väheneminen vaikuttaa parhaimmillaan siihen, että hän jaksaa paremmin ja pidempään huolehtia muistisairaasta omaisestaan.
Suomessa ei ole selvitetty kattavasti, millaisia kustannuksia teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen ikäihmisten palveluissa aiheuttaa. Toisaalta, mietitäänkö riittävästi sitäkään, mitä kustannuksia nykyiset palvelujen toteuttamistavat maksavat. Turvapalvelun tarkastuskäynnistä maksetaan. Samoin kustannuksia syntyy kotihoidon lisääntyneistä käynneissä tilanteissa, joissa asiakas ei kykene itsenäisesti toteuttamaan lääkehoitoaan. Ja jos omaishoitaja uupuu, joudutaan muistisairautta sairastavalle etsimään kodin sijaan muuta asumisvaihtoehtoa, joka on todennäköisesti kalliimpi.
Tulevaisuudessa voittajia todennäköisesti ovat ne yksiköt ja organisaatiot, jotka uskaltavat investoida ja ottaa käyttöön teknologisia ratkaisuja nyt, vaikka säästyvät eurot näkyvät vasta muutaman vuoden kuluttua. Tutkimustietoa hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja liikunnan vaikutuksista on jo olemassa! 

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Susannan kuulumisia Kansa-koulun penkiltä

Susanna Rautio aloitti 1.4.2017 Kansa-koulu -hankkeen aluekoordinaattorina ISO-alueella


Istahdin Kansa-koulun penkille virallisesti huhtikuun ensimmäisenä maanantaina. Tosin aloitin aluekoordinaattorin työhön tutustumisen ISOlla jo maaliskuun puolella, jolloin osallistuin Pohjois-Savon sosiaalijohdon työkokoukseen teemalla "tiedonhallintaa kehittämässä". Jo tämä yksi kokous osoitti, kuinka paljon ISOn toiminta-alueella on tiedonhallinnassa meneillään, maakunnallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Ensimmäinen työviikko lähti vauhdilla käyntiin. Perehdyin työtehtävääni ja hankkeen materiaaleihin sekä tutustuin ihmisiin. Osallistuin entisessä kotikaupungissani Jyväskylässä aloittaneeseen 2. vaiheen kirjaamisvalmennukseen ”kuunteluoppilaana”. Sain hyvää esimakua tulevista valmennusreissuista. Kiitos Kosken väki ja muu hankeporukka opettavaisesta vierailusta!

Loppuviikolla osallistuin koko hankeporukan videoneuvotteluun. Se onkin yksi keskeinen ja kätevä tapa työskennellä ja vaihtaa eri alueiden valmennusten kuulumisia. Minulle välittyi kuva, että hankkeessa vallitsevat hyvä ja toinen toistaan tarvittaessa auttava, tsemppaava ilmapiiri ja toimintatapa. Kansa-koulu -hankkeen ja ISOn väki on ollut hyvänä tukena uuteen tehtävääni perehtyessäni. Ei niin pientä kysymystä, etteikö sitä olisi voinut tarvittaessa kysyä.

Kirjaamisvalmennukseen liittyvien tehtävien lisäksi toimin jatkossa myös alueellisten ryhmien koollekutsujana ja koordinoijana tarpeen mukaan. Tiimiläisillä olikin jo paljon hyviä ideoita suunnitteilla tulevien valmennusten varalle.

Löysin entisestä Arki Varkaudessa -työstä ja aluekoordinaattorin työstä nopeasti yhtäläisyyksiä. Molemmissa on itsenäistä työskentelyä, parityöskentelyä ja kuulumista isompaan verkostoon, reissaamista ja erilaisten materiaalien parissa työskentelyä sekä tietojen ja projektin hallintaa. Yhteistä on myös kasvava tiedonjano ja tarve löytää perusteluita tekemiselle.

Työpaikkana ISO oli minulle tuttu. Tunsin entuudestaan osaamiskeskuksen toimintatapoja. Työskentelemme verkostoissa, yhdessä ja kunkin omaa asiantuntijuutta kunnioittaen. Usein on monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja asiat tapahtuvat nopeasti. Myös viestintäosaaminen on tärkeää.

Erilaista ja uutta työssäni on sosiaalihuollon tiedonhallinnan toimintaympäristö. Paljon työskentelemme myös verkon ja videoyhteyden välityksellä. Esiintymiskokemusta tulee kertymään rutkasti lisää. Yhteiskuntatieteilijän taustani ja sosiaalityön opintoni tukevat tässä työssä uuden tiedon omaksumista, tiedon hankintaa, käsittelemistä ja välittämistä.

Tarvitaan myös analyyttistä, ehkä kriittistäkin tapaa katsoa asioita: esimerkiksi miksi kirjaamisvalmennuksen kehittäminen ja toteuttaminen mahdollisimman kattavasti tärkeää?  Mihin tietoon perustamme työmme hankkeessa? Miten asioita voidaan yhdessä kehittää?

Kansa-koulu -hankkeen aluekierros järjestetään keskiviikkona 26.4 Kunnonpaikassa Siilinjärvellä. Toivottavasti tapaamme runsain joukoin siellä!  

Klikkaa tästä lisätietoja Kansa-koulu -hankkeesta 

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kansa-koulun pulpetista

Päivi Röppänen, ISO-alueen Kansa-koulu -hankkeen aluekoordinaattori 31.3.2017 saakka


Tätä kirjoittaessani tulee kuluneeksi aika tarkalleen vuosi siitä, kun istahdin Kansa-koulun penkille. Aloitin silloin työni ISOn aluekoordinaattorina valtakunnallisessa hankkeessa, ”joka tukee sosiaalialan organisaatioiden valmiutta liittyä valtakunnalliseen sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoon”. Kansa-koulu oli alkanut jo syksyllä 2015, ja pääsin hyppäämään suoraan kiivaimpaan opetusmateriaalin valmisteluvaiheeseen.

Varsinainen opetustyö alkoi syksyllä 2016 kirjaamisvalmennuksilla Joensuussa. Jos alkuun jännitti valmennettavia, niin saman tunteen jakoi myös valmentaja… Kuopio seurasi pian perässä ja vielä alkuvuodesta 2017 vedin ryhmät Mikkelissä ja Kajaanissa. Vuoden aikana valmensin noin 80 kirjaamisvalmentajaa ISOn alueelle.

Jatkossa valmentajia tulee vielä runsain joukoin lisää. Kirjaamisvalmennuksen toinen vaihe käynnistyy kevään aikana(ISO-alueilla syksyllä). Valmennuksessa painottuvat kirjaamisen erityiskysymykset sote-rajapinnoilla.

Kirjaamisvalmennuksella ”yhdenmukaistetaan sosiaalihuollon kirjaamiskäytäntöjä ja parannetaan asiakastiedon hyödynnettävyyttä”. Valmennuksiin on osallistunut rautaisia sosiaalialan ammattilaisia sekä ilahduttavasti myös esimerkiksi asiakastietojärjestelmien pääkäyttäjiä ja tietohallinnon edustajia.

Mutta miten tähän on tultu? Sosiaalialan tiedonhallinnan kehittämisen virallisena lähtölaukauksena voidaan pitää sosiaali- ja terveysministeriön vuoden 2005 periaatelinjausta sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta arkistosta. Ja kuten tapana on, päätettiin aloittaa terveydenhuollosta eli terveydenhuollon Kanta-palveluista.

Mutta peukaloita ei jääty sosiaalialalla suinkaan pyörittelemään:
Sosiaalialan tietoteknologiahankkeessa, tuttavallisemmin Tikesoksessa, ryhdyttiin tekemään laajaa selvitys- ja kehittämistyötä vuosina 2005–2011. Itsekin sain olla useamman vuoden mukana. Ilokseni vointodeta, että meitä ”vanhoja tikesossuja” on edelleen runsain joukoin mukana kehittämässä sosiaalialan tiedonhallintaa.

Yli vuosikymmen on siis tehty töitä, jotta myös sosiaalihuollon asiakastiedot on joskus yhdenmukaistettu ja tallennettu kansallisesti keskitettyyn arkistoon. Kansa-koulu -hanke on se konkreettinen väline, jolla tämä systemaattinen ja pitkäjänteinen kehittämistyö nyt jalkautetaan kentälle.

Kentän väen palaute kirjaamisvalmennuksista on ollut innostunutta ja malttamatonta. Valtakunnalliset määritykset haluttaisiin heti käyttöön omiin järjestelmiin. Toisaalta tiedostetaan, että paljon on vielä tehtävää ennen kuin ensimmäiset sosiaalihuollon asiakastiedot arkistoidaan Kanta-palveluihin vuonna 2018.

Lähellä maalia jo ollaan. Hieman vielä kärsivällisyyttä ja jonkin verran raakaa työtäkin toki tarvitaan.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sosiaalipalvelut ja hyvä, paha teknologia

Lotta Mäkipää opiskelee sosiaalipolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Tällä hetkellä hän on vaihdossa Meksikossa. 


Mitä tuumaisit toimeentulotukisovelluksesta tai Kelan perustulo-applikaatiosta älypuhelimessasi? Digiajan arkea helpottavat keksinnöt ovat suunnattu pääasiassa niille yhteiskunnan jäsenille, joilla hommat ovat hanskassa ja hanskat tallessa. Ulkopuolelle jää paljon ihmisiä. Osalla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta käyttää uusinta nykyteknologiaa. Osalle arki on jokapäiväistä henkistä tai fyysistä selviytymistä.
Sähköisten järjestelmien ongelmakohtia on muutenkin kritisoitu viime aikoina. ”Koen, että edelliset sähköisen hakemuksen puutteet ja suoranaiset viat ovat jätetty vaikeuttamaan hakemuksen jättämistä, jotta mahdollisimman moni jättäisi hakemuksen tekemättä.” Oma henkilökohtainen kokemukseni tukee edellistä kommenttia.
Toimeentulotuen hakuprosessia on viime vuosina kehitetty useissa kunnissa. Tavoitteena on ollut vähentää paperityötä ja tarjota asiakkaalle joustavampia palveluja. Tehokkuusajattelun alle jäävät kuitenkin inhimilliset arvot ja tarpeet, joita laiminlyömällä kasvatamme hyvinvoinnin sijasta pahoinvointia ja syrjäytymistä.
Seuraava lainaus on omasta tutkimusaineistostani: ”Itse asiassa rahallinen avustaminenkaan ei ole niin tärkeää kuin se, että annetaan asiakkaalle se tunne, että sinua ei ole unohdettu ja sinua halutaan auttaa.” Monelle toimeentulotuen hakijalle asiointi sosiaalitoimiston henkilökunnan kanssa on saattanut olla yksi harvoista ja aidoista ihmiskontakteista arjessa. Taloudellisen avun lisäksi asiakas arvostaa toisen ihmisen läsnäoloa ja kuunnelluksi tulemista enemmän kuin ehkä tulemme ajatelleeksi. Tietokone ja sähköiset lomakkeet tuovat asiointiin liukuhihnamaisuutta ja kasvottomuutta. Yksilöiden tarinat, taustat ja ongelmat hukkuvat massaan.
On paradoksaalista ajatella, että yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme yksilöön keskittyminen vähenee palvelu palvelulta. Myös yleinen oletus siitä, että kaikilla ihmisillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tietokonetta tai muita digitaaliseen asioimiseen tarvittavia laitteita on epätasa-arvoistavaa.
On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuudessakaan digitalisaatio ei välttämättä ylety joka kotiin. Toimeentulotuen Kela-siirron myötä on huomattu, kuinka toimistoissa asioimisella on edelleen suuri merkitys asiakkaille. Kehotukset verkossa asioimiseen eivät auta ratkaisemaan toimistoissa seisovaa ruuhkaa juuri nyt.
Löytyykö lomakeviidakosta enää ihmisyyttä ihmisille? Paljon kertova on ihmisen kommentti: ”Rakkaus sieltä sossusta puuttuu, eikä uudenlaiset hakemuskaavakkeet”.
Blogi perustuu kandidaatintutkielmaani Tampereen yliopistossa syksyllä 2016. Tutkielmassani käsittelin yhteiskunnan kokemista toimeentulotukeen linkittyvien tunteiden kautta. Aineisto koostui Joensuun Sossufoorumin kirjoitushaasteen tuotoksista. Sitaatit ovat tutkielmani aineistosta.  

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ikäystävällinen yritys vastaa ikäihmisten tarpeisiin


Arja Jämsén työskentelee Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa yksikön johtajana ja Tuula Kukkonen yliopettajana Karelia-ammattikorkeakoulussa.

Kevään aikana ilmestyy Jämsénin ja Kukkosen kirjoittama julkaisu Ikäystävällinen yritys – senioriasiakkaat tulevat! Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa.


Kävelepä päivällä kauppakeskuksen käytävillä. Ketä näet: ikäihmisiä ostoksilla, kahvittelemassa, kevään muotia tai kirjoja tutkiskelemassa. Entä teatterissa? Laivaristeilyllä, kuntosalilla, runoillassa? Sama juttu. 

Tänä syksynä Suomen kaikkien aikojen suurin ikäluokka täyttää 70 vuotta. Ikäihmisten määrä ja osuus väestöstä kasvavat, mutta kysymys ei ole pelkästään siitä. Nykyiset ja varsinkin tulevat ikäihmiset ovat elämäntavoiltaan ja kulutustottumuksiltaan perin toisenlaisia kuin vanhukset, joihin olemme menneillä vuosikymmenillä tottuneet. 

Millainen kuva meillä on nykyajan ikäihmisistä ja heidän elämästään? Entä tulevaisuus: Tunnistammeko yksilölliset ja vaihtelevat tarpeet ja unelmat vai näemmekö mielikuvissamme tasaisen harmaapäisen joukon hiljalleen rollaattoriaan työntelemässä? 

Väitämme, että ikäystävällisyys voisi olla yrityksille valttikortti. Millainen on ikäystävällinen yritys? Se ottaa ikäihmiset huomioon yhtenä kasvavana asiakasryhmänä, osaa lähestyä heitä ja tarjota heille kohdennettuja palveluja. Kehittämällä omaa palvelua, tuotteita ja markkinointia ikäystävälliseksi yrityksellä on mahdollisuus kasvattaa asiakaskuntaa ja liikevaihtoa. 

Ikäystävällisessä yrityksessä yhdistyy kaksi eri suunnasta tulevaa näkökulmaa. Lähtökohtaa voi kuvata sekä eettiseksi että arkisen käytännölliseksi. Yhtäältä ikäystävällisen ajattelussa korostuu liiketaloudellinen, yrityksen hyötyä korostava ajattelu. Toisaalta ikäystävällisyys on myös käyttäjälähtöistä ja nousee ikäihmisten tarpeista: Ikäihmiset saavat sitä kautta parempaa palvelua ja tarpeisiinsa sopivia palveluita ja tuotteita. Ikäystävälliset yritykset voivat parhaimmillaan vahvistaa ikäihmisten toimintakykyä, omatoimisuutta, itsemääräämistä ja hyvinvointia. 

Yritykset tarvitsevat uutta ikäymmärrystä palvelujen, tuotteiden ja markkinoinnin suunnittelussa ja kohdentamisessa. Ikäystävällinen asiakaspalvelu huomioi sekä iän että ikäihmisten moninaisuuden ja yksilöllisyyden. Yritys tuntee ja tunnistaa asiakaskuntansa ja heidän tarpeensa. Asiakasymmärrystä löytyy ikäihmisiltä itseltään. Heitä kannattaa kuunnella esimerkiksi asiakasraatien kautta.

Suomessa ikäystävällinen liiketoiminta, ’Age-Friendly Business´ -ajattelu on vielä vähäistä. Maailmalta löytyy kuitenkin aktiivisia yrityksiä ja yritysverkostoja, jotka hyödyntävät ikäystävällisyyden ideaa liiketoiminnassaan. Juju on siinä, että näissä verkostoissa markkinaosaamiseen yhdistyy sopivalla tavalla yhteiskunta- ja sosiaalitieteellistä tietämystä. EU:n piirissä ´silver economyn´, vanhuustalouden, arvioidaan olevan merkittävä tulevaisuuden kasvuala.  

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kadonneen sosiaalisen metsästys

Arja Jämsén työskentelee Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen yksikön johtaja. Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu vuonna 2008. Hyvin vähän uutta auringon alla!

Kilpailukyky ja teknologia, osaaminen ja innovaatiot ovat tänä päivänä suomalaisen yhteiskunnan iskusanoja. Puhumme elämästä markkinoiden, yrittäjyyden ja talouden kielellä.

Tiedämme, että Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan. Kansainvälinen kilpailukykymme on huippuluokkaa. Hyvinvointia vahvistetaan monin toimin, ja tuoreen tutkimuksen mukaan väki voikin entistä paremmin.
Suomalaisten elintaso on kohentunut, terveys parantunut ja tulotaso noussut.

Mutta samaan aikaan yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kasvanut. Hyvinvointierot näkyvät erityisesti terveys- ja toimeentuloeroina. Missä vika? Hyvätuloisten ja koulutettujen hyvinvointi on kohentunut entisestään samalla kun pienituloisten ja vähän koulutettujen tulotaso ja terveys on pysynyt ennallaan tai heikentynyt. Olemme tuloerojen suhteen samassa tilanteessa kuin 1970-luvulla.

Kaikesta hyvinvoinnista huolimatta suomalaisilla on ihan vanhanaikaisia sosiaalisia ongelmia. Niitä ei ole voitettu, vaan ne ovat osin hautautuneet kauniin hyvinvointipuheen alle. Monet ihmiset kärsivät köyhyydestä, heikosta terveydestä ja huonoista asuinoloista, asunnottomuudesta. Työttömyyden pitkittyminen ja työelämästä syrjäytyminen ovat edelleen yleisiä.


Olisiko meillä erityistä tarvetta vanhan (hyvän) ajan sosiaalipolitiikalle? Uutta Pekka Kuusta on aika ajoin huhuiltu. Sosiaalinen näkökulma ja sosiaalialan asiantuntijuus on, jos ei kadonnut, niin ainakin kovasti hapristunut. Laajan yhteiskunnallisen ja sosiaalisen asiantuntijuuden ovat vallanneet lääkärit, juristit ja opettajat.

Liike-elämän konsultit toimivat kevyesti myös hyvinvoinnin asiantuntijoina. Hyvinvointi ymmärretään yhä useammin vain yksilöllisenä hyvänä terveytenä ja yhteiskunnallinen kutistuu yksilölliseksi. Samalla sosiaalialan asiantuntijuus kaventuu usein sosiaalipalvelujärjestelmää, sosiaalista vuorovaikutusta tai sosiaalista mielenlaatua koskevaksi osaamiseksi.

Sosiaalialan osaamisesta huolehtiminen on tärkeää Itä-Suomen elinvoiman ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Suuri joukko sosiaalialan osaajia on lähivuosina siirtymässä eläkkeelle. Sosiaalityöntekijä on nopeasti palkkansa tienannut. Vaikuttavalla sosiaalityöllä ja -ohjauksella voidaan ehkäistä sosiaalisia ongelmia ja tukea esimerkiksi nuoria itsenäiseen ja vastuulliseen elämään. Sosiaalialan osaamista tarvitaan jatkossa yhä enemmän myös ikäihmisten palveluissa, joissa tulisi nykyistä vahvemmin suuntautua tukemaan ikäihmisten omia voimavaroja.


Suomessa näkyy huolestuttavia merkkejä yhteiskunnan arvojen kovenemisesta, ihmisen välineellistämisestä ja elämän merkitysten kaventumisesta. Ikäihmisten kasvavat joukot etsivät merkitystä elämäänsä, samoin työelämästä pysyvästi syrjäytyneet. Ja toisin kuin joskus luullaan, ihmisillä on halua vaikuttaa ja osallistua. Ei hukata sitä.  

torstai 23. helmikuuta 2017

Yhdestoista hetki: Sosiaalisen puolustuspuhe!

Tarja Kauppila:


Sosiaaliselle on kysyntää.  Eri yhteyksissä havahdutaan, että mukaan tarvittaisiin myös sosiaalipuoli, eli voit Sä olla? Pohtimatta sitä, että mikähän puoli meistä mahtaa olla tässä toivottu sosiaali, niin olemme menneet mukaan - ihan kokonaisina. Kaino toive on, että joskus opittaisiin käyttämään vaikka termejä ´sosiaalialan asiantuntija´ tai ´sosiaalityön asiantuntija´.
Asiantuntemusta tämäkin ala vaatii. Nykyisin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kohdalla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Oikeuden saaminen edellyttää, että hakija suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.
Mitä sitten sosiaalinen on? Yksi paperinippu on kulkenut mukana pitkään: tammikuun 11. päivänä vuonna 1988 päivätyt muistiinpanot sosiaalipolitiikan teoriasta. Mieleen palaa elävästi professori Pauli Niemelän selkeä ja vakuuttava esitys lähes kolmenkymmenen vuoden takaa.
Käsitteen taustalla ovat sanat ´societas´, seura/yhdyskunta ja ´socius´, toveri.  Laajimmillaan kyse on kaikesta, mitä yhteiskunnassa tehdään. Toisaalta kyse on yhteisen hyvän etsimisestä, solidaarisuudesta ja yhteisvastuusta, yhteiskuntapolitiikasta. Kolmanneksi kyse on avun tarpeessa olevien tukemisesta ja huolenpidosta, esimerkiksi sosiaalityöstä auttamisen ja ihmisystävällisen palvelun instituutiona. ´Sosiaali´ liittyy myös yhteiskunnassa organisoituun toimintaan sosiaalihallintona. Sosiaalipolitiikka on käytäntötiedettä, jossa tavoitteena on etiikka: hyvä ja arvokas, tavoiteltavan arvoinen elämä.
Kehittämistoiminnassa olennaista on kirkas päämäärä. Hallinto on vain yksi näkökulma ja tukitoimi. Sote-uudistuksessa tärkeintä pitäisi olla ihminen – asukas ja asiakas − ja hänen arvokas elämänsä. Riski on hukkua hallintomallien ja virkailijamuutosten viidakkoon. Ja ihmiset uudistustyön tekevät, kuinka on laita heidän arvokkaan työelämänsä?
Mitä tiedämme nykyihmisten tarpeista, toiveista ja tulevaisuuden suunnitelmista? Miten tieto ohjaa sosiaalialan työn kehittämistä? Saammeko helposti ajantasaista tietoa työn kohdentamisen, työmenetelmien parastamisen ja systemaattisen osaamisen kehittämisen tueksi?  Miten toimii tietojohtaminen sosiaalihuollossa ja -palveluissa?
Sote-uudistus on näyttänyt, että terveydenhuollosta yleensä löytyy tietoa, mutta sosiaalihuollosta ei.  Enää ei riitä se, että asiasta vain keskustellaan. Tälle asialle pitää tehdä jotakin! Nyt on yhdestoista hetki toimia, kun sote-uudistuksen keskeiset lait ovat vielä viimeistä sinettiä vaille.
Yksi konkreettinen teko olisi kirjoittaa lakiin yhteistyöalueiden laajuinen sosiaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskus, vaikka sitten viiden maakunnan järjestämisvastuulle. Ja budjetoida keskusten toimintaan kohtuulliset varat valtiolta.

Joku päivä ihme olisi tapahtunut: sosiaalisesta jo tiedetään ja sillä asiantuntemuksella ihmisiä vaikuttavasti palvellaan. Onnea matkaan!