maanantai 14. toukokuuta 2018

Yhteisöllisen setlementtityön juurilla inspiroitumassa


Anne Tuikka, YTM, työskentelee ISO SOS -hankkeen hanketyöntekijänä Kainuun sotessa.


Matkailu avartaa. Helmikuussa kävin tutustumassa Kalliolan setlementtiin Helsingissä. Huhtikuun lopussa kutsui Lontoo ja yksi unelmistani toteutui. Pääsin niihin maisemiin, joista Jane Addams inspiroitui tutustuessaan Itä-Lontoossa sijaitsevaan Toynbee Halliin vuonna 1883. Toiminnan keskiössä olivat erityisesti yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja osallisuus ehkäisemässä huonovointisuutta.
Addams oli sosiaaliprevention ja kriminologian uranuurtaja. Hän mallinsi Toynbee Hallin setlementtitoiminnan perustaen Chicagoon vuonna 1889 Hull House -setlementin. Toiminta oli väliintulo köyhiin työläiskortteleihin, mutta myös merkityksettömyyden ja turhautumisen tunteen kuormittamaan joutilaaseen elämään.
Addamsin toiminta ulottui demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen mikrotasolta aina makro- ja mesotasolle saakka. Hänen elämäntyönsä palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1933. (Puurunen 2016, 21-25.)
Kehittäjäasiakkaat yhteisöllisen ja rakenteellisen sosiaalityön keskiössä  
Aikuissosiaalityöntekijänä minulla on ollut onni saada kokea yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnin edistämisessä. Kainuun sotessa matalan kynnyksen olohuoneita on perustettu ja kehitetty monialaisena yhteistyönä lähes kaikille paikkakunnille. Olohuoneissa on monenlaista toimintamahdollisuutta. Kehittäjäasiakasnäkökulma takaa sen, että toiminta on kävijöitä motivoivaa.
Jalkautuvalla, yhteisöllisellä ja rakenteellisella sosiaalityöllä (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7 §) voimme konkreettisesti päästä edistämään hyvinvointia. Kehittämisorientaatio inspiroi ja työn vaatimat ponnistelut ja onnistumisen kokemukset voimaannuttavat luoden samalla iloa työntekijöillekin.
Yhteiskunnallisessa murroksen ajassa on erityinen tilaus rakenteelliselle sosiaalityölle. Paras tieto yhteiskunnallisista epäkohdista on asiakkaillamme. He ovat meille arvokkaita kehittäjäkumppaneita, jotta voisimme puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Tämä työ vaatii vaikuttavuustutkimusten tuottamista.
Vaikuttavaa sosiaalityötä Itä-Lontoossa aina 1800-luvun loppupuolelta saakka
Itä-Lontoossa vallitsi lämmin ilmapiiri katukuvassakin. Toynbee Hall -toiminta jatkuu tänäkin päivänä. Rakennus, josta Jane Addams astui sisään vuonna 1883, oli remontissa. Toiminnasta voisimme poimia mallia paikkakuntakohtaisiin tarpeisiin. Tässä yksi esimerkki pienen kahvilan seinältä tuliaisina:
Lähteet:
Mitäon setlementtityö? Suomen Setlementtiliitto.  
Puurunen, Piia (2016) Yhteisöt ja yhteisötyön aatehistoriallista taustaa. Teoksessa Roivainen Irene & Ranta-Tyrkkö, Satu (toim.) Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. EU; United Press, 21-57. 
ToynbeeHall


 
 

tiistai 8. toukokuuta 2018

Miksi käyttää Kykyviisaria sosiaalityössä?


Kirsi Unkila,
erityisasiantuntija, Työterveyslaitos 
Sosiaalityössä tieto on luonteeltaan laadullista, tilanteissa ja vuorovaikutuksessa rakentuvaa ja osin vaikeasti mitattavaa ja vertailtavaa.  Oman työnsä vaikutuksia on saanut seurata lähinnä asiakastasolla. Perinteinen keskustelu ja kohtaaminen tulevat aina olemaan sosiaalityön keskiössä, mutta olisiko siellä tilaa täydentävälle mittaustiedolle? Pitää olla, sillä olemme siirtyneet maailmaan, missä tiedon tulisi olla mitattavassa ja helposti esitettävässä muodossa. Niukkenevia sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja jaetaan vaikutusten ja vaikuttavuuden perusteella. Myös sosiaalityön on syytä perustella paikkaansa ja sen tuloksia tulee arvioida. Tiedon tuottamisessa tarkoituksenmukaisten arviointivälineiden valinta on tärkeää, sillä sosiaalityössä ”hyvä tulos” on henkilökohtainen ja näkyy usein mikrotasoisina hyvinvointivaikutuksina, tai siinä että tilanne pysyy ennallaan.
Yksi mahdollinen arviointiväline on Kykyviisari. Sen avulla vastaaja tuottaa itse tietoa työ- ja toimintakyvystään ja asettaa henkilökohtaisia tavoitteita. Kykyviisari- toimintamalli tekee näkyväksi myös vastaajan toimintakyvyssä tapahtuneen muutoksen henkilökohtaisella tasolla, vertaamatta sitä muihin vastaajiin.   Kykyviisaria ja sen tuottamaa tietoa voi käyttää yksilötasolla, ryhmätasolla ja päätöksenteon tukena.
Yksilötasolla asiakastyössä Kykyviisaria voi hyödyntää tilannearvion tekemiseen, palvelutarpeen arvioon ja tavoitteiden asettamiseen. Asiakas voi täyttää Kykyviisarin kykyjensä mukaan suoraan verkkoon kotonaan tietokoneella tai mobiilisti, tai paperilla. Suoraan verkkoon tehdessään asiakas saa saman tien myös palautteen työ- ja toimintakyvystään. Työntekijä taas pääsee katsomaan asiakkaan vastaukset ja tulokset.  Kykyviisarin kehittäjinä olemme saaneet asiakkailta palautetta, että Kykyviisarin tulos tulee käsitellä yhdessä työntekijän kanssa. Tuloksista keskusteltaessa asiat taustoittuvat ja päästään asettamaan tavoitteita ja pohtimaan tavoitteiden mukaisia palveluita.
Usein kuulee sanottavan, että ”ne meidän asiakkaat, ne on sitten vaikeita”. No millä tavalla vaikeita? Sitä onkin jo vaikeampi sanottaa vaikkapa määrärahoista päättävälle johtajalle. Kun Kykyviisaria käytetään systemaattisesti, syntyy ryhmätason tietoa. Asiakasprofiileja. Tätä toimintakykytietoa voi kertyä esimerkiksi jonkun toimipisteen kaikista asiakkaista tai sitten tiettyyn palveluun osallistuneista asiakkaista, siten kuin rajauksen haluaa tehdä. Kykyviisaria käyttävän toimijan on mahdollista seurata Kykyviisarituloksia ja ryhmäraportteja reaaliaikaisesti, ja liittää niitä vaikka seuraavan päivän johtoryhmän palaveriin esitykseen. Selkeästi esitettävällä ja luotettavalla tiedolla on helppo perustella asioita. Ryhmätason tietoa voidaan hyödyntää oman työn vaikutuksia arvioitaessa.
Kykyviisari perustuu asiakkaan omaan arvioon tilanteestaan. Se antaa asiakkaalle äänen ja on siten arvokasta ja huomioon otettavaa tietoa. Kun Kykyviisarilla on annettu ääni organisaatiossa yksilö- ja ryhmätasolla, syntyy myös organisaatiotason asiakasprofiileja. Kun niitä yhdistetään, annetaan jo ääni todella monelle asiakkaalle (jotka yleensä eivät ole äänessä!)  ja sanoitetaan heidän tilannettaan, mikä esimerkiksi resursseista ja toiminnoista päätettäessä on syytä ottaa huomioon.
Työn arki vie mennessään meitä ja varsin pian työn tekemiseen muodostuu omat rutiininsa. Rutiinit helpottavat kiireen keskellä, mutta ajoittain on hyvä pysähtyä ja tarkastella niitä. Haastankin varsinkin esimiehiä pohtimaan mahdollistaako työpaikan arki systemaattisen arviointimenetelmän käyttämisen?  Mikäli uuden toimintamallin käyttöönotto ruuhkauttaa vähäksi aikaa odotushuonetta, voi se huomenna jo palkita.
Kokeile Kykyviisaria tästä

torstai 19. huhtikuuta 2018

Mä mistä löytäisin sen soten – sen soten muita paremman?


Tarja Kauppila:
Nuoriso kerran viisasteli, että ”Ai kuka Sote – en tunne koko miestä!”  Tilanne päällä odotetaan ratkaisua, joka on jälleen ennennäkemättömän lähellä. Pyöräytellään pikana pykäliä, valitellaan vauhdikkaita vaikutusarviointeja. Kiirettä on pitänyt toistakymmentä vuotta. Usein suunta on kuulemma oikea, mutta jatkovalmistelussa näkyy kriittisiä kohtia. Ja että onnistuneella viestinnällä taataan demokratian toteutuminen.

Hiljattain tuli lehdessä vastaan otsikko ”Sote-uudistuksessa lähes kaikki on kokeiltu” (Savon Sanomat 9.4.). Paras-hanke jäi kesken hallituksen vaihduttua. Suurkuntamalli kaatui kuntien pakkoliitosten poliittiseen vastustukseen. Viiden sote-alueen malli sekä kuntayhtymämalli kaatuivat perustuslakiongelmiin. Alaotsikko tietää, että ”vain maakuntamalli tai tehtävien valtiollistaminen ovat käytännössä enää mahdollisia”.
Mediasta muistuu mieleen ministerin vakava ilme, kun hän puristi kainalossaan tukevaa paperinippua. Tässä se olisi, kaivattu esitys eduskuntaan menossa, yli tuhat sivua. Maakunta- ja sote-uudistus kattaa jo kymmeniä lakeja. Lakien tiivistelmä on viisikymmentä sivua. Sote-sanasto on tehty käsitteiden kuvaamiseksi.


Kantokyky, vastuunotto ja tiedolla johtaminen kulmakivinä
Mitä laajempi, vaikeaselkoisempi ja kauaskantoisempi yhteiskunnallinen uudistus on tekeillä, sitä suurempia riskejä voi sisältyä toiminnan ohjaamiseen. Ohjausta tarvitaan tavoiteltujen vaikutusten saavuttamiseen sekä niin tavoiteltujen kuin tavoittelemattomien vaikutusten ennakointiin ja toivottuun hallintaan. Onko tutkimuksellisen kehittämistoiminnan osaamiselle jatkossa kysyntää?
Sotessa järjestämisvastuuta kantavien tahojen kantokyky on yksi kriittinen menestystekijä. Pari vuotta sitten jäljitimme uudistuksen kustannusvaikuttavaa ja tehokasta ohjausta selvityshenkilöinä Anja Tuulosen kanssa. Kirjasimme onnistumisen edellyttävän ainakin seuraavia:
1)     julkinen hyvinvointi- ja terveysvastuu kannetaan
2)     samanaikaisesti julkisten varojen rajallisuus ymmärretään ja hyväksytään
3)     budjettirajoitetta noudatetaan (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74756).  

Julkisia varoja kohdennettaessa on otettava huomioon - yksilönäkökulmien lisäksi - yhteiskunnalliset hyvinvointi- ja terveyshyödyt.  Tiedämmekö, miten vaikuttavia ne palvelumuodot tai toimenpiteet ovat, joita tai joista ollaan valitsemassa? Kiinnostavia ja erihintaisia vaihtoehtoja on tarjolla ilman, että tutkimukseen nojaavat hyötynäytöt tai julkisten varojen käyttöön kuuluva kustannusvaikuttavuus välttämättä ohjaisivat valintoja. Eikä pelkkä terveystieto enää riitä. Tietoperustaan, tutkimukseen ja tiedolla johtamisen osaamiseen on satsattava myös sosiaalihuollossa sekä sotea yhdistävissä vaihtoehdoissa.
Yksi maakunnan valmistelijaääni totesi puhuttelevasti, että me teemme nyt tätä, koska rahat meiltä loppuivat ajat sitten. Monet isänmaan kriittisimmät taloushetket on luettu vasta jälkikäteen päättäjien elämäkerroista. Historian saatossa lukemattomat päättäjätkin ovat riutuneet sietämättömissä paineissa kansakunnan hyväksi. 
 
Mikä on jo ihan tarpeeksi − ratkotaanko sotea vai koko maailmaa?
Kohti uutta lähdettäneen ennemmin sillä energialla, että nyt tehdään yhdessä hyvää ja vielä vähän parempaa kuin mitä tehtiin aikaisemmin. Ei niinkään siten, että pakon edessä varauduttaisiin synkistä pahimpaan. Toivoa kannattaa herättää ja vaalia sitä tukevilla konkreettisilla toimilla.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on saanut median painolastia uudistuksen hankaluudesta − osin suotta. Merkittäviä hankaluuksia selittyy sillä, että samalla on pyritty hoitamaan kuntoon muita yhteiskunnallisia asioita. Tilaa vievät vallan ja rahan uusjakokuhinat. 
Minä jos saisin tässä vapaasti valita, niin valitsisin nyt johtotähdeksi kansalaisten mahdollisimman hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kohtuullisin ja kestävin kustannuksin. On sitä toki elämässä muutakin tärkeää, globalisaatiota ja ilmastonmuutosta. Mutta jos uudistaja ottaisi yhden kiinnostavan huolen kerrallaan, askeltaisi enempi naatiskellen kohti lupaavia ratkaisuja, vai..?

Lisätietoja:

Blogi julkaistu myös MikäSOte blogisarjassa





 

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Lisää osaamista lastensuojelun dokumentointiin


Noora Partanen,
sosiaalityön opiskelija, Itä-Suomen yliopisto

Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus järjesti Joensuussa 19.3.2018 koulutustilaisuuden lastensuojelun dokumentointiosaamisesta ja asiakassuunnitelmista. Tilaisuuteen osallistui sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä sekä sosiaaliohjaajia eri puolilta Siun Soten aluetta.

Lapsioikeusasiamies Mirjam Araneva oli paikalla puhumassa asiakassuunnitelman merkityksestä, tavoitteista ja laatimisesta lastensuojelussa. Lisäksi saimme kuulla Aino Kääriäisen, professori (ma.), videoluennon asiakassuunnitelman kirjoittamisesta sosiaalityössä. Luento sisälsi konkreettisia esimerkkejä sekä neuvoja dokumentointiosaamiseen.

Päivän palaute oli erittäin positiivista, ja osallistujat kokivat sisällön hyödyllisenä. Samanlaiselle koulutukselle nähtiin tarvetta myös tulevaisuudessa.

Palautteissa myös pohdittiin, miten dokumentointi voisi parhaiten onnistua nykyisessä työtilanteessa. Moni mietti, miten omaa työskentelyä tulisi kehittää, jotta tämänhetkisillä asiakasmäärillä selviäisi kirjoittamisesta vaaditulla tavalla. Lisäksi palautteissa kaivattiin konkreettista mallia hyvään ja napakkaan asiakassuunnitelmaan, johon olisi kirjattu ”kaikki”.

Paranisiko lastensuojelun dokumentointiosaaminen, jos jo sosiaalityön opintoihin sisällytettäisiin kirjaamisen kurssi? Tällä hetkellä yliopiston tarjonnassa on kirjoitusviestinnän kurssi, joka ei kuitenkaan pysty antamaan pohjaa esimerkiksi lastensuojelun asiakaskirjaamiseen tai asiakassuunnitelman tekoon.

Lukuvuoden 2017–2018 Lastensuojelun sosiaalityö -kurssin osaamistavoitteissa määritellään, että kurssin jälkeen opiskelija kykenee arvioimaan lastensuojelun tarvetta aiheuttavia tekijöitä sekä tietää, miten lastensuojelun tarvetta arvioidaan. Voisiko Lastensuojelun sosiaalityö -kurssiin sisältyä asiakassuunnitelman tekoon liittyviä harjoituksia? Näin opiskelijat omaksuisivat jo opiskelun aikana asiakassuunnitelman yleiset periaatteet ja saisivat pohjan, jonka päälle työelämässä olisi helppo rakentaa oma rutiini.  

Työntekijöiden lisäkoulutus kirjoittamiseen ja dokumentointiosaamiseen helpottaa työntekijöiden tiedonmuodostuksen prosessia, jolla on vaikutusta myös asiakkaan elämään. Asiakirjoihin tutustumalla tehdään tulkintoja sekä asiakkaasta että tehdystä työstä.

Kirjaaminen ei saisi olla ylimääräistä työtä, vaan se on sisällytettävä kuuluvaksi asiakasprosessiin ja työaikaan. Dokumentoinnin tulisi olla tiivistä ja napakkaa eikä viedä liikaa työntekijän aikaa. Tämä onnistuu hyvällä koulutuksella sekä selvillä ohjeistuksilla.  

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Päivä kerrallaan, kahta ei millään


Anne Frimodig,
Pohjois-Karjalan lapsi ja perhepalveluiden muutosagentti (STM)
Kehittämisasiantuntija, Siun sote

Naapurin Antti kertoi tarkkailevansa kuunkiertoa ja tunnistavansa myös sen, milloin pyryttää ja milloin ei. Yhtäkkiä Antti kysyi, tiedänkö minä, mikä on eduskuntaan lentänyt lintu. Se varma kevään merkki? Hieman häkeltyneenä aloin luetella vähäisiä tuntemiani muuttolintuja, mutta Antti keskeytti minut ja vastasi: se on muutosvastarinta.

En tiedä, miten keskustelu säästä ajautui Arkadianmäelle, mutta tottahan Antti puhui. Ei päivää ilman puhetta sote- ja maakuntauudistuksesta, valinnanvapaudesta, henkilökohtaisesta budjetista tai jopa muutosvastarinnasta. Tottahan toki Sote, Maku, Siva ja Hebu saavat paistatellakin päivänvalossa. 

Mutta vielä on paljon tehtävää, jotta tavan ihminen ymmärtää, miten suuresta muutoksesta on kyse. Paljon on tehtävää myös siinä, että palvelujen kehittäjänä ja muutoksen edistäjänä osaan pitää omat ajatukseni selkeinä. Ehkä asian merkityksen laajuuden voi oivaltaa kunnolla vasta sitten, kun itse käyttää palveluja tai niitä tarvitsee lähimmäiselleen.

Omakohtainen kokemukseni ikääntyvistä vanhemmistani asettaa kyseenalaistamaan oman tietämykseni vanhusten hyvinvoinnista ja heidän arjen selviytymisestään. Vaikka peruspositiivinen isäni toteaakin ”päivä kerrallaan, kahta ei millään”, en voi olla kuulematta hänen äänessään huolta omastaan ja äidin tulevaisuudesta. Elämän rajallisuus tulee hetkittäin näkyville, vaikka arjessa on paljon myös yhteistä naurua.

Sodan aikana syntynyt sukupolvi on elänyt matkan, jossa yhteiskunnallinen kehitys on ollut valtaisa. On totuttu tekemään pitkää päivää ja rakennettu pikku hiljaa omaa hyvinvointia. On säästetty pahan päivän varalle ja säästämästä päästyä on säästetty lisää. On aina pärjätty ja pärjätään edelleenkin, näin isäni antaa ymmärtää. 

Onko minulla edes oikeutta määrittää avun tarvetta toisen puolesta, jos itse ei tunnista apua tarvitsevansa? Olenko minä oikeutettu sanomaan aina niin pärjääville vanhemmilleni, että ette ehkä enää pärjääkään? Mikä on se kohta arjessa, jossa asian voisi sanoittaa? Voisivatko edes Sote, Maku, Siva ja Hebu isää lohduttaa?

Arki menee eteenpäin. Kevät tulee kuten aina ennenkin. Muutosvastarinnat jatkavat matkaansa. 
Ihminen on viime kädessä oman onnensa seppä?

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kohti osallistavaa kirjaamista


Susanna Rautio, projektiassistentti, sosiaalityön opiskelija, YTT 

Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain toimeenpanossa Kansa-koulu-hankkeen kirjaamisvalmennusten ”toinen aalto” päättyi vuoden vaihteessa. Järjestin kirjaamisvalmennusta yhdessä hankkeen asiantuntijoiden kanssa viidelle eri ryhmälle Pohjois- ja Etelä-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Maisemat vaihtuivat tiuhaan ja matkakilometrejä kertyi. Kirjaamisvalmennus oli haastava, antoisa ja opettavainen matka, johon mahtui monia hyviä kohtaamisia.

Syksyn aikana ISO-alueelle valmistui lähes 160 uutta kirjaamisvalmentajaa useilta eri sektoreilta, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnasta kotihoidosta, päivätoiminnasta ja asumispalveluista. Ryhmäkeskustelut tarjosivat eri palvelutehtävissä työskenteleville foorumin ajatusten vaihtoon. Esimerkiksi rajapintaan liittyvät kysymykset herättivät paljon keskustelua.

Kirjaamisosaaminen leviää ja on hyvää vauhtia juurtumassa! Kirjaamisvalmentajat ovat valmentaneet Itä-Suomessa jo reilu tuhat työntekijää omissa organisaatioissaan. Kirjaaminen on lakiin kirjoitettu velvoite. Sosiaalihuollon liittyminen Kanta-palveluihin vahvistaa entisestään kirjaamisen ajankohtaisuutta.  

Asiakaslähtöisyys ja osallistava kirjaaminen olivat teemoja, joita valmennettavat kertoivat ottaneensa enemmän työssään käyttöön. Hienoa! Kaikkiin tilanteisiin ja asiakasryhmiin osallistava kirjaaminen ei ymmärrettävästi taivu. Silloinkin työntekijän kannattaa pitää asiakas tavalla tai toisella mukana ”olkapäällä”. Konkreettiset käytännön neuvot kirjaamisen tueksi nousivat aika ajoin osallistujien toiveeksi. Haastetta lisää monien asioiden, esimerkiksi tietojärjestelmien muutoksien, selkiytyminen vasta tulevaisuudessa.

Eettisyys liittyy dokumentointiin vahvasti. Tuotettu teksti voi toimia myös työntekijän vallan välineenä siinä, mitä tai miten hän kirjaa tai jättää kirjaamatta. Ottamalla asiakas mukaan kirjaamiseen, hänen valtansa ja toimijuutensa oman asiansa hoidossa lisääntyy. Kyse on toiminta- ja ajatustavan muutoksesta, jossa asiakas nostetaan keskiöön.

Sirpa Kuusisto-Niemi muistutti Kansa-koulu-hankkeen aluekierroksella viime keväänä, että ”asiakirja ei ole enää A4-lomake”. Dokumentoinnit jäävät elämään. ”Document or didn´t happen!”, voisi leikkisästi todeta. Kyse on kuitenkin vakavasta asiasta: sitä, mitä ei ole kirjattu, ei myöskään tapahtunut. Määrämuotoinen ja yhdenmukainen kirjaaminen on sekä asiakkaan että työntekijän oikeusturva.

Tietoturvan ja tietosuojan kysymykset ja niihin liittyvä lainsäädäntö on myös muutoksessa. Miten kirjauksia valvotaan nyt ja tulevaisuudessa? Miten Kantaan liittyminen tulee muuttamaan sosiaalihuollon tiedonmuodostusta? Entä vahvistuuko sosiaalialan arvostus, kun työstä tulee entistä näkyvämpää? Miten systemaattisesti tilastoitua tietoa tullaan jatkossa hyödyntämään palveluiden kehittämiseksi?

Ai niin, löytyyhän sinun organisaatiostasi kirjaamisvalmentaja…?

Katso tästä lisätietoa jatkohankkeesta ja tulevista valmennuksista. 


torstai 22. maaliskuuta 2018

Vammaistuesta apua kohtuuttomaan tilanteeseen


Anna-Reeta Buchen, sosiaalityön opiskelija, Itä-Suomen yliopisto 
Työttömyysturvan aktiivimallia on kritisoitu. Sitä pidetään kohtuuttomana ihmisille, jotka ovat ajautuneet pitkäaikaistyöttömyyteen heikon työ- ja toimintakyvyn vuoksi. Aktiivimalli velvoittaa kaikkia työttömiä lukuun ottamatta niitä, joille maksetaan sairauspäivärahaa tai jotka ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä tai saavat vammaisetuutta. STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee peräänkuuluttaa kolumnissaan sosiaaliturvan uudistamista ratkaisuksi kohtuuttomaan tilanteeseen (STM 15.3.).
Aktiivimallista keskusteltaessa keskitytään usein päivittelemään työkyvyttömyysetuuksien myöntämisen edellytyksiä ja vakuutuslääketieteen työkyvyttömyyden kriteereitä. On kuitenkin asia, jota keskusteluissa ei ole nostettu tarkemmin esiin: Kelan vammaisetuus. Se voisi pelastaa aktiivimallin ongelmista.
Perusvammaistukea on myönnetty sangen vähän verrattuna osatyökykyisten tai työkyvyttömien työnhakijoiden määrään. 30–64-vuotiaita Kelan perusvammaistuen saajia oli 3 216 henkilöä joulukuussa 2017.  Tilastokeskuksen työnvälitystilasto kertoo vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työnhakijoiden määrän olleen samaan aikaan lähes 36 000 henkilöä. Vaikuttaisi siltä, että vammaistuki on alikäytetty etuus.
Alikäyttöön saattaa vaikuttaa etuuden nimi. Harva hylätyn päätöksen myötä työkykyiseksi todettu mieltää itseään vammaiseksi. Mutta tunnetaanko palvelujärjestelmässä, sosiaalityössä ja TE-palveluissa, vammaisetuuden edellytykset ja mahdollisuudet työllistymiskyvyttömän asiakkaan elämäntilanteen ja terveydentilan kohentamiseksi? Sekoitetaanko vammaistuki sosiaalihuoltolain mukaisiin vammaispalveluihin?
Vammaistuen edellytyksenä on sairauden tai vamman vuoksi heikentynyt toimintakyky, joka vaikeuttaa selviämistä muun muassa arkiaskareista, työssä käynnistä ja opiskelusta. Niukka toimeentulo pakottaa karsimaan kuluja. Moni tinkii lääkkeistä ja lääkärikäynneistä. Lääkärin määräämä fysioterapia saattaa olla työttömän taloudellisten mahdollisuuksien ulottumattomissa.  
Lääkärinlausunnolla on haitan arvioinnissa merkittävä rooli, mutta asiakkaan jokapäiväisistä perustoiminnoista suoriutumista kuvataan sanallisesti. Sosiaalityöntekijä voi auttaa asiakasta sanoittamaan arkea hakemukseen. Kuvaus on tarpeellista tietoa myös lausuntoa laativalle lääkärille.
Terveyssosiaalityöntekijät tuntevat sairastamiseen liittyvät etuudet. Sosiaalityöntekijöitä on kuitenkin harvoin perusterveydenhuollossa, missä valtaosa pitkäaikaistyöttömistä asioi. Tilannetta ei helpota pirstaloitunut järjestelmä, jossa asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuutta ei hahmoteta.
Aikuissosiaalityössä ja TE-palveluissa vammaistuen mahdollisuus tulisi tunnistaa. Vammaistuki on osa sosiaaliturvajärjestelmää, ja se tulisi huomioida terveysongelmista kärsivän työttömän asiakkaan palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluiden yhteensovittamisessa. Kela käyttää kokonaisharkintaa eri tekijöiden yhteisvaikutuksen arvioimiseksi, ja toimintakyvyn arvioinnissa huomioidaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky.